Perustin korteilleni ja koruilleni oman blogin ja löydät sen täältä Handmade By Sofia. Blogista löytyy myös hinnat ja lisätietoa tuotteista sekä itsestäni. Käy kurkkaamassa ja piristä päivääsi!
PS. Jos olet Facebookissa, käy tykkäämässä sielläkin!
lauantai 26. tammikuuta 2013
perjantai 25. tammikuuta 2013
Käsintehtyä
Äitiysloma on oikeastaan aika hauskaa aikaa. Olen tehnyt tällä viikolla pitkästä aikaa asioita, joista oikeasti tykkään ja joita oikeasti haluan tehdä. Tässä vähän kuvia aikaansaannoksistani:
Osasta koruista ja korteista tuli heti kyselyjä, kun olin saanut ne tehtyä. Mikään koru tai kortti ei ole ihan samanlainen, sillä ne ovat kaikki käsintehtyjä. Mutta jos innostuit jostain, niin laita viestiä!
 |
| Tässä osa tekemistäni koruista vielä tekovaiheessa |
 |
| Valmiita 2cm riipuksia. Love / Onni / Beloved friend / I heart ... / Love Wine My life |
 |
| Valmiita 1,6cm riipuksia. A / Linnut / Lucky |
 |
| Valmiita riipuksia. Kielo / Bird Love / True friends |
 |
| Kortti, Pingviini (akvarelli & muste) |
 |
| Kortti, Kello (akvarelli & muste) |
 |
| Kortti, Love birds (akvarelli & muste) |
 |
| Kortti, Lempeät löylyt (akvarelli & muste) |
 |
| Kortti, Rakkauden talo (akvarelli & muste) |
 |
| Kortti, Kukkiva rakkaus (akvarelli & muste) |
 |
| Kortti, Rakkauspallo (akvarelli & muste) |
 |
| Kortti, Kukkiva rakkaus II (akvarelli & muste) |
 |
| Kortti, Kupillinen (akvarelli & muste) |
 |
| Kortti, Valaiseva rakkaus (akvarelli & muste) |
 |
| Kortti, Pöllötys (akvarelli & muste) |
 |
| Kortti, Roikkuvat sydämet (akvarelli & muste) |
Korujen hinnat:
- 2 cm riipus (hopeoitu, papukaijalukolla) 10 euroa/kpl
- 1,6 cm riipus (hopeoitu, papukaijalukolla) 9 euroa/kpl
- 1,4 cm soikea riipus (hopeoitu, papukaijalukolla) 7,50 euroa/kpl
Kortit:
- käsinmaalattu akvarelli & muste, koko noin 9*13 cm 2,50 euroa/kpl
maanantai 14. tammikuuta 2013
Ostoksilla
Kävimme viikonloppuna mieheni kanssa Verkkokaupassa katsomassa vähän puhelinvalikoimaa ja kuulokkeita. Kumpiakaan emme ostaneet, mutta saimme ehkä vähän jutun juonesta kiinni...
Löysin kaikenlaista muuta hauskaa ja värikästä. En todellakaan tiennyt, että tarvitsen niin paljon elektroniikkaa! En edes juo kahvia, mutta värikkäät kahvinkeittimet ovat niin hauskoja, että pakkohan sellainen olisi hankkia. Tai henkilövaaka, joka ei edes näytä vaa'alta, vaan esimerkiksi jääkaapilta tai kellolta.
 |
| Nämä ovat nähtävästi kahvinkeittimiä, tuotetiedoissa luki vain koodeja ja tyyppejä. Verkkokauppa |
 |
| Tällainen olisi hieno keittiöhifistelyesittelylaite, vaikken edes tiedä, mitä siitä tulee. Kahvia? Verkkokauppa |
 |
| Tällaista leivänpaahdinta olisi pakko käyttää, kun se on niin nätti! Verkkokauppa |
 |
| Vedenkeittimissä on nykyään tällaisia lämmönsäätelijöitäkin. Kätevää. Verkkokauppa |
 |
| Nämä stereot olivat aivan uskomattoman söpöt ja pienet! Ne tosin tarvitsisivat chihuahuan seurakseen, muuten ne näyttäisivät eksyneiltä. Verkkokauppa |
 |
| Tilasin pari kesäpaitaa alesta, toivottavasti istuvat päälle mahan jälkeen. Ellos |
 |
| Kun ei pääse itse Lontooseen, pitää se tuoda kotiin. Zara keittiöpyyhkeet // Ellos |
PS. Päivitin kuvia kirppikselle!
perjantai 11. tammikuuta 2013
Namia sisäisesti ja ulkoisesti
Päivästä tulee hyvä, kun herää vain heräämällä. Jos joutuu heräämään herätykseen, päivästä ei välttämättä tule niin hyvä. Tänään sain herätä heräämällä.
PS. Luin viikolla aivan loistavan mietteen, mietitään sitä viikonloppuna: "Kun puhuu, kertoo vain sitä mitä jo tietää. Kun kuuntelee, saa uutta tietoa josta voi oppia."
 |
| Sain kaveriltani joululahjaksi tällaisen purkin |
 |
| Ja tarpeeksi kun purkin sisältöä sotki, niin tällaisia syntyi. Nam! Servetti // Prisma |
 |
| Kynnet saivat vähän alkutalven hailakkaa väriä Kynsilakat // Dermosil |
 |
| Aamulenkillä keräsimme koiramme kanssa vähän koivunoksia maljakkoon, joiden rippeet pääsivät pikkutulpaanien joukkoon Tulppaanit // Plantagen Tuikkukupit // Hemtex |
torstai 10. tammikuuta 2013
In my dreams
Voin sanoa, ettei herääminen 10. päivä tammikuuta ole kovin herkku, kun päässä soi edelleen Sylvian joululaulu. Olisi soinut kuukausi sitten, kun yritin nostattaa joulufiiliksiä, mutta silloin soi vain kaikenmaailman suomi-iskelmät ja hömppärokki.
En tiedä, ovatko yötkään sen parempia, mutta ainakin ne menevät nopeasti. Jossain vaiheessa en nähnyt unia, enkä silloin nukkunutkaan kovin hyvin. Yöt tuntuivat todella pitkiltä, niin pitkiltä, etten olisi edes halunnut nukkua niitä kokonaan. Nyt olen taas palannut unimaailmaan, joka on kyllä jotenkin vielä hakusessa, unet eivät ole yhtään samanlaisia kuin ne olivat vielä vaikka viime kesänä.
Viimeyönä olin Askon tiskin takana. Yksi halusi ostaa tajuttoman kokoisen villamaton. Toinen asiakas halusi valittaa palvelusta toisessa Askossa ja pyysi minua lähettämään hänen puolestaan sähköpostia kyseiseen Askoon. Toivoi vielä saavansa kopion tästä itselleen, jolloin voisi seuraavalla viikolla käydä vielä paikan päällä näyttämässä sitä. Mietin koneella istuessani, mitä ihmettä olen aiemmin vastaaviin posteihin kirjoitellut.
Työkaveriani ärsytti suunnattomasti, ettei hän päässyt pätemään ja neuvomaan, sillä muistin edelleen, kuinka kassajärjestelmä toimii. Esimiestäni vähän ihmetytti työpukeutumiseni, sillä tiedän varsin hyvin siihen liittyvän koodin ja olen aina työssäollessani sitä noudattanut. Nyt olin kuitenkin pukenut hameen lisäksi vain paidan ilman liiviä, neuletta tai huivia. Kaikenlisäksi paita oli perustoppi persikan värisenä.
Pursuin energiaa ja teki mieli hymyillä koko ajan. Olin töissä kuin en olisi ollutkaan poissa.
Aamulla sängyssä mietin, kuinka hommat olisivat oikeasti menneet. Ensinnäkään en olisi lähettänyt sähköpostilla mitään valituksia minnekään, toiseksi Kontulassa ei edes ole Askoa. Mietin, muistaisinko oikeasti vielä kaiken ja miltä uusi myymälä mahtaisi tuntua.
Toissayönä olin "bileissä" tai ainakin jonkin tason tapahtumassa. Lisäkseni siellä oli vain nuoria brasilialaisia miehiä (tai oikeastaan kyllä poikia) ja "avecinani" oli entinen työkaverini. Homma ei oikein edennyt mihinkään ja kaikki maleksivat vain käytävillä. Tuntui oikeastaan kuin olisin ollut koulussa, jossa ei kuitenkaan ollut menossa mikään peruskoulupäivä.
Jossain vaiheessa työkaverini ilmoitti käyvänsä vessassa ja jäin yksinäni seisomaan kaikkien näiden brassien keskelle. Pakokauhu iski siinä vaiheessa, kun jokainen halusi koskettaa vaaleaa tukkaani. Toivoin, ettei työkaverillani menisi enää pitkään vessassa, mutta kuulinkin hänen lähteneen tutustumiskierrokselle puutarhaan jonkun hämäräryhmän kanssa.
Ihmettelin aikani, mikä ihmeen kierros ja mikä ihmeen ryhmä. Miksei minulle oltu kerrottu koko kierroksesta, vaikken olisi kyllä ollut yhtään kiinnostunutkaan puutarhasta, mutten halunnut olla yksin. Yhtäkkiä huomasin kummitätini seisomassa pöydällä puhuen samalla puhelimeen. Olin helpottunut. En kuitenkaan tuntunut saavan häneen minkäänlaista yhteyttä, kun koitin kysyä kenelle hän soittaa.
Kummitätini oli jotenkin kireä, mutta ain selville hänen soittaneen tädilleni, joka olisi tulossa noin tunnin sisään paikalle enoni ja ukkini kanssa. He tulisivat korjaamaan paikan katon, joka uhkasi romahtaa hetkellä minä hyvänsä. Ja siinä samassa katosta tippuivat kaikki lamput ja paneelit. Meille tarjottiin odotusajaksi jogurttia. Sai valita mansikan tai päärynän. Valitsin mansikan.
Avatessani jogurttipurkkiani mietin edelleen, missä työkaverini mahtoi olla ja tulisiko hän takaisin. Ennen kuin ehdin maistaa jogurttia, työkaverini istui viereeni oman purkkinsa kanssa ja oli kuin ei olisi tosiaan käynytkään muualla kuin vessassa. Juuri ennen kuin heräsin, tajusin ettei jogurtti oikeasti ollutkaan vain mansikkajogurttia, siinä oli seassa katkarapuja.
Katsotaan, saako oudot uneni jatkoa päiväunilla, jotka todellakin aion tänään ottaa! Tai voi olla, että menen taas hetkeksi takaisin sänkyyn, kun mieheni lähtee töihin.
En tiedä, ovatko yötkään sen parempia, mutta ainakin ne menevät nopeasti. Jossain vaiheessa en nähnyt unia, enkä silloin nukkunutkaan kovin hyvin. Yöt tuntuivat todella pitkiltä, niin pitkiltä, etten olisi edes halunnut nukkua niitä kokonaan. Nyt olen taas palannut unimaailmaan, joka on kyllä jotenkin vielä hakusessa, unet eivät ole yhtään samanlaisia kuin ne olivat vielä vaikka viime kesänä.
Viimeyönä olin Askon tiskin takana. Yksi halusi ostaa tajuttoman kokoisen villamaton. Toinen asiakas halusi valittaa palvelusta toisessa Askossa ja pyysi minua lähettämään hänen puolestaan sähköpostia kyseiseen Askoon. Toivoi vielä saavansa kopion tästä itselleen, jolloin voisi seuraavalla viikolla käydä vielä paikan päällä näyttämässä sitä. Mietin koneella istuessani, mitä ihmettä olen aiemmin vastaaviin posteihin kirjoitellut.
Työkaveriani ärsytti suunnattomasti, ettei hän päässyt pätemään ja neuvomaan, sillä muistin edelleen, kuinka kassajärjestelmä toimii. Esimiestäni vähän ihmetytti työpukeutumiseni, sillä tiedän varsin hyvin siihen liittyvän koodin ja olen aina työssäollessani sitä noudattanut. Nyt olin kuitenkin pukenut hameen lisäksi vain paidan ilman liiviä, neuletta tai huivia. Kaikenlisäksi paita oli perustoppi persikan värisenä.
Pursuin energiaa ja teki mieli hymyillä koko ajan. Olin töissä kuin en olisi ollutkaan poissa.
Aamulla sängyssä mietin, kuinka hommat olisivat oikeasti menneet. Ensinnäkään en olisi lähettänyt sähköpostilla mitään valituksia minnekään, toiseksi Kontulassa ei edes ole Askoa. Mietin, muistaisinko oikeasti vielä kaiken ja miltä uusi myymälä mahtaisi tuntua.
Toissayönä olin "bileissä" tai ainakin jonkin tason tapahtumassa. Lisäkseni siellä oli vain nuoria brasilialaisia miehiä (tai oikeastaan kyllä poikia) ja "avecinani" oli entinen työkaverini. Homma ei oikein edennyt mihinkään ja kaikki maleksivat vain käytävillä. Tuntui oikeastaan kuin olisin ollut koulussa, jossa ei kuitenkaan ollut menossa mikään peruskoulupäivä.
Jossain vaiheessa työkaverini ilmoitti käyvänsä vessassa ja jäin yksinäni seisomaan kaikkien näiden brassien keskelle. Pakokauhu iski siinä vaiheessa, kun jokainen halusi koskettaa vaaleaa tukkaani. Toivoin, ettei työkaverillani menisi enää pitkään vessassa, mutta kuulinkin hänen lähteneen tutustumiskierrokselle puutarhaan jonkun hämäräryhmän kanssa.
Ihmettelin aikani, mikä ihmeen kierros ja mikä ihmeen ryhmä. Miksei minulle oltu kerrottu koko kierroksesta, vaikken olisi kyllä ollut yhtään kiinnostunutkaan puutarhasta, mutten halunnut olla yksin. Yhtäkkiä huomasin kummitätini seisomassa pöydällä puhuen samalla puhelimeen. Olin helpottunut. En kuitenkaan tuntunut saavan häneen minkäänlaista yhteyttä, kun koitin kysyä kenelle hän soittaa.
Kummitätini oli jotenkin kireä, mutta ain selville hänen soittaneen tädilleni, joka olisi tulossa noin tunnin sisään paikalle enoni ja ukkini kanssa. He tulisivat korjaamaan paikan katon, joka uhkasi romahtaa hetkellä minä hyvänsä. Ja siinä samassa katosta tippuivat kaikki lamput ja paneelit. Meille tarjottiin odotusajaksi jogurttia. Sai valita mansikan tai päärynän. Valitsin mansikan.
Avatessani jogurttipurkkiani mietin edelleen, missä työkaverini mahtoi olla ja tulisiko hän takaisin. Ennen kuin ehdin maistaa jogurttia, työkaverini istui viereeni oman purkkinsa kanssa ja oli kuin ei olisi tosiaan käynytkään muualla kuin vessassa. Juuri ennen kuin heräsin, tajusin ettei jogurtti oikeasti ollutkaan vain mansikkajogurttia, siinä oli seassa katkarapuja.
Katsotaan, saako oudot uneni jatkoa päiväunilla, jotka todellakin aion tänään ottaa! Tai voi olla, että menen taas hetkeksi takaisin sänkyyn, kun mieheni lähtee töihin.
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
10 ensimmäistä äitiyslomapäivää
Päätä särkee, ulkona on harmaata, kotona on tylsää ja koko ajan väsyttää... Ei kun, piti saada tänne (siis kotiin) vähän väriä ettei harmaa olisi niin harmaata. Päänsärkyyn on auttanut vähän pidemmät lenkit (vaikkakin melko hitaat) koiramme kanssa. Iloiset Postcrossing -kortit (niitäkin on ihan oikeasti näköjään olemassa!) ovat piristäneet päivää vähän kuin olisi nähnyt jonkun kivan kaverin. Lisäpiristeeksi olen alkanut taas tekemään herkkusmoothieita, paljon hedelmiä ja vähän rasvaa. Toimii!
 |
| lyhty // Ellos ruukku // Ikea tulppaanit // Plantagen |
 |
| lasi // Hemtex pillit // Ikea servetti // Prisma |
 |
| Kivi-tuikut // Iittala Sydän-tuikut // Pentik Lamppu // Ikea Pöytä // Ikea |
 |
| kortit // Suomalainen kirjakauppa |
 |
| rannekoru // Oriflame korvakorut // Oriflame Squiggle the Squirrel -kaulakoru // Alyssa Smith Lucky Clover -kaulakoru // Alyssa Smith |
 |
| tulppaanit // Plantagen tuikkukupit // Hemtex |
 |
| Koiramme uusi nimilaatta // Aseman suutari |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)