Kävimme viikonloppuna poikaystäväni ja koiramme kanssa luontoretkellä. Olen jo pitkään halunnut käydä Porkkalanniemessä, ja nyt vihdoin pääsimme sinne asti. Matka sinne oli pidempi kuin arvasimme ja mutkikkaampi kuin pitäisi, sillä navigaattorimme ei tuntenut seutuja täydellisesti.
 |
| Meren kuohu kuului jo kauas |
 |
| Koiramme oli heti kuin kotonaan, kun se haisteli pitkään meri-ilmaa |
 |
| Ja ei kun talviturkki heittämään! |
 |
| Poikaystäväni tähyili merelle |
 |
| Koko niemi oli ihanan muotoisia ja sileitä kallioita |
 |
| Suuret lätäköt saivat aikaa illuusion meren jatkumisesta kuivalle maalle |
 |
| Erilaiset lohkeamat olivat mielenkiintoisia |
 |
| Hirvilehmä ei välittänyt meistä ollenkaan, vaan katseli meitä laiskasti ja etsi herkkuja keväisestä maasta |
 |
| Näimme kuusi peuraa, joista yksi tuli automme eteen seisoskelemaan, kun muut ihmettelivät etäämmällä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti