Ajattelin tänään mennä pitkälle kävelylle koirani kanssa. Olisin ottanut kameran mukaan ja olisimme ihastelleet luontoa, kun se on kauneimmillaan. Luonto on aina kauneimmillaan! Mutta pidän erityisesti tuleentuvista kasveista ja syksyyn viittaavista väreistä.
Katsoin äsken ikkunasta ulos ja huomasin, että tie jonka varrella asumme, on muuttunut joeksi ja kesänsininen taivas tasaisen harmaaksi. Menimme siis koirani kanssa parvekkeelle ja ihailimme parvekelaseja pitkin valuvia vesinoroja ja kuuntelimme raivoisaa sateenropinaa.
Sinä olit myrsky,
jota ootin niin
Osuit heti sieluun,
sen purjeisiin
(Laura Voutilainen - Kesäsade)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti