Se pistää miettimään
kun jotain yrittää
ja silti ulos jää
yhtenään...
Tänään, kuten jo parina aiempanakin torstaina, on ollut oikea epäonnenpäivä! Ensin puhelimeni hävisi, myöhemmin se löytyi bussista, sain yhteyden löytäjään ja hän lupasi toimittaa sen illalla työpaikkani lähellä sijaitsevaan Siwaan. Suljin liittymän, varmuuden vuoksi ja nyt täytyy vain toivoa, että löytäjä todella palauttaa puhelimen siinä kunnossa, kun se minulta on bussiin livahtanut.
Meinasin yhtenä hiljaisena hetkenä syödä töissä. Lämmitin ruuan ja valmistauduin syömään. Avasin mikron ja "flip!", ruokani liukui pitkin lattiaa, maljakkohyllyä, maljakoita... Enpä siis syönytkään.
Tilinumeronikin oli osoittautunut vääräksi, kun esimieheni oli meinannut maksaa palkkani. Nyt en siis saa rahojakaan, ennen kuin olen varmistanut tilinumeroni ja saanut puhelimeni takaisin, jotta voisin soittaa hänelle ja kertoa oikean tilinumeroni.
Taidanpa painua jääkaapille, syödä mahan täyteen fetaa ja odottaa, että Prinssi Uljas tulee pelastamaan minut punaisella Mondeolla ja vie maailman ääriin (tai ainakin Siwaan, jossa puhelimeni TOIVON mukaan on).
...Sellaista käy
C'est la vie totesin
(Kursiivit Anna Puu - C'est la vie)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti